*

MikaelHyytiainen Älkää väittäkö jonkin olevan toteuttamiskelvotonta, vaan selittäkää MITEN se on toteuttamiskelvollista.

Eurooppalaisten tiedesaavutukset 97% – tieteestä maailman pelastus

  • Human Accomplishment (C. Murray 2003)
    Human Accomplishment (C. Murray 2003)

97% merkittävimmistä tieteen saavutuksista eurooppalaisten – tieteestä planeetan tulevaisuuden pelastus

Referoin tässä kirjoituksessa Charles Murrayn yhteenvetoartikkelin “Measuring Achievement – The West and the Rest” joka perustuu hänen kirjaansa Human Accomplishment: The Pursuit of Excellence in the Arts and Sciences, 800 B.C. To 1950 (2003), ja tuon myöhemmin esiin sen herättämiä ajatuksia sekä tärkeitä johtopäätöksiä lopussa.

Murray vertaili tutkimuksessaan tilastollisesti lännen ja muun maailman saavutuksia tieteissä ja taiteissa sekä kirjallisuudessa 800-luvulta ennen ajanlaskua 1950-luvulle (ajanlaskun jälkeen) asti. Hänen materiaalinsa koostui ihmisten ja tapahtumien luetteloista laajoista historiateoksista sekä ensyklopedioista. Tieteillä tarkoitettiin astronomiaa, biologiaa, kemiaa, geotieteitä, fysiikkaa, matematiikkaa, lääketiedettä ja teknologiaa. Taiteilla tarkoitettiin kuvataiteita, musiikkia ja kirjallisuutta. Jokainen luettelo perustui kymmenkuntaan tai useampaan lähteeseen useista maista, joita pidetään laajalti arvovaltaisina. Tilastolliseksi tutkimusmääräksi valittiin 4002 “merkittäviksi hahmoiksi” luokiteltua ihmistä sillä perusteella, että nämä mainittiin ainakin 50%:ssa lähdemateriaalia yhdessä tai toisessa luettelossa. Olettamuksena oli, että tieteen historioitsijat kykenevät tunnistamaan tärkeät tieteelliset saavutukset riippumatta siitä kulttuurista jossa ne tapahtuvat. Väestöt oli jaoteltu lähdemateriaalissa seuraavasti: Euroopan kansat, ihmiset muualla länsimaissa (Amerikat, Australia ja Uusi-Seelanti), sekä ei-länsimaiset ihmiset.

Päätulokset: 800-luvulta eaa 1400-luvun (jaa) puoliväliin ei tapahtunut kovin paljoa, mutta tästä eteenpäin alkoivat kovan tason saavutukset. Puolet merkittävistä hahmoista ilmestyi vuoden 1800 jälkeen. Melkein kaikki tuli kovatasoiset saavutukset tulivat Euroopasta 1450-luvulta lähtien 1900-luvun alkuun. Vielä 1890-luvulla 81% uusista merkittävistä hahmoista oli Euroopasta ja lopusta 19%:sta 13% tuli Pohjois-Amerikasta. Merkittävin havainto: Kaikista merkittävimmistä tieteellisistä hahmoista ja tapahtumista kummastakin 97% tuli Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, ts. eurooppalaisilta, ja vain loput 3% koko muusta maailmasta yhteensä tänä aikana. Lukumäärällisesti suhteessa 97/3 tai 970/30 taikka 3882/120 merkittävää tieteellistä henkilöä ja tapahtumaa eurooppalaisilta/muilta.

Murrayn kirjasta (s. 295–303) selviää, että suurin osa tieteen saavuttajista 1400–1950-luvuilla oli peräisin Euroopan ytimestä, valtaosa keskittyneinä Länsi–Keski-Eurooppaan. Tarkemmin, suurimmat tiedemiehet olivat enimmäkseen kotoisin Pohjois-Italian ja Saksan alueilta, Ranskasta ja Englannista. Vielä tarkennettuna, suurin osa merkittävimmistä tiedemiehistä oli kotoisin Pohjois-Italiasta 1400–1600-luvuilla, mutta tämän jälkeen 1600–1950-luvuilla valtaosa tiedemiehistä oli peräisin Saksan alueilta, Ranskasta ja Englannista, (hieman hajontaa joihinkin naapurimaihin, esim. Hollantiin). Näiden maiden/alueiden lisäksi 1800–1950-luvulla tuli merkittävien tiedemiesten keskittymiä myös Itävalta-Unkarin alueille ja jonkin verran Ruotsiinkin. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että suurin osa merkittävimmistä tiedemiehistä oli kotoisin Länsi–Keski-Euroopasta.

Taiteissa ja kirjallisuudessa eurooppalaiset ovat myös yliedustettuina, mutta eivät yhtä paljoa kuin tieteissä. Eurooppalaisten taideluettelot ovat paljon suurempia kokonaisluvuissa kuin niiden ei-eurooppalaiset vastineet. Kuvataiteissa eurooppalaiset tuottivat 479 merkittävää hahmoa verrattuna kiinalaisten 111:een ja japanilaisten 81:een. Kirjallisuudesta puolestaan löytyy 834 merkittävää eurooppalaista, 82 arabia, 83 kiinalaista, 43 intialaista ja 85 japanilaista. Näiden lukujen prosenttisuhteet ovat eurooppalaisten hyväksi kuvataiteissa noin 71% ja kirjallisuudessa 74%. Taiteissa, kirjallisuudessa ja musiikissa 1400–1950-luvuilla valtaosa eurooppalaisten suurimmista nimistä oli myös kotoisin Länsi–Keski-Euroopasta (s. 295–303).

Luotettavuudesta: Saattaa herätä kysymys, että eikö muulla maailmalla kuitenkin ole pakko olla enemmän tieteellisiä saavutuksia tältä ajalta kuin vain kolme prosenttia? Vastaus lyhyesti on, että ei. Vaikka tieteen historiassa onkin joitain aukkoja, ei mikään niistä ole tarpeeksi suuri muuttaakseen historiallisen saavutuksen yleiskuvausta muuten kuin yksityiskohdissa. Nimettömien töiden lisääminen ei muuta kokonaiskuvaa, sillä sekä idässä että lännessä on pitkät nimettömien kirjailijoiden kansallisperinteet. Myöskään menetettyjen töiden huomioiminen ei muuta kuvaa, sillä sekä idässä ja lännessä on paljon artistien menetettyjä töitä. Ainoastaan soveltamalla eri sääntöjä muulle maailmalle, saadaan muiden saavutusten määrää hieman kasvatettua. Jos otetaan eri tasoista lähdemateriaalia, esimerkiksi paljon tarkempia yksityiskohtaisia teoksia muun maailman saavutuksille, ja tähän päälle vielä lasketaan nimettömät löydökset ja saavutukset mukaan, kasvaa muiden saavutusten määrä tietenkin. Mutta tämä on täysin kestämätöntä menettelyä; sama kuin soveltaisi eurooppalaisille paljaita silmiä, kun taas muille mikroskooppeja. Jos eurooppalaisten ja muun maailman saavutusten vertaamiseen käytetään samoja sääntöjä ja metodeja, siis yhdenmukaista tieteellistä tutkimustapaa, luvut todella pysyvät samoina. Jos taas sekä länsimaihin että muuhun maailmaan aletaan käyttää yksityiskohtaisempaa lähdemateriaalia, 97/3% suhde pysyy joko entisellään tai jopa kasvaa eurooppalaisten hyväksi. Jokaista uutta ei-eurooppalaista hahmoa tai tapahtumaa kohden löytyisi kymmeniä eurooppalaisia vastineita. Lisäksi, luonnollisesti muun maailman tieteellisten saavutusten täytyisi tarkoittaa eurooppalaisten tavoin löydöksiä, keksintöjä ja muunlaisia “ensimmäisiä” asioita.

Saattaa myös herätä kysymyksiä kolonialismista, eurooppalaisten kirjoittamista historioista ja niiden puolueellisuudesta. Näin on varmaan jossain määrin, mutta on vain rajattu määrä säilynyttä lähdeaineistoa, jolla on tultava toimeen ja osa siitä on tosiaan eurooppalaisten tutkijoiden tekemää, mutta tämä ei suinkaan ole haitta, ja jota kyllä historiantutkimuksessa arvioidaan jatkuvasti uudelleen ja pyritään tarkistamaan muilla tavoin. Yleisesti ottaen, eurooppalaiset olivat ne jotka kokosivat yhteen ei-länsimaiset saavutukset, toisin kuin aasialais- ja arabitutkijat. Eurooppalaisten tutkijoiden mielenkiinnon ja suurten tutkimusten ansiosta on saatu paljon parempaa yhdenmukaista ja tieteellistä kuvaa maailmanhistoriasta. Eurooppalaiset myös löysivät paljon todisteita muiden kansojen saavutuksista, joista näiden jälkeläiset eivät edes olleet tietoisia, tällä tavoin auttaen heitä ymmärtämään paremmin menneisyyttään. Usein eurooppalaisilla tutkijoilla oli jopa paljon enemmän mielenkiintoa muita kulttuureita kohtaan kuin näillä itsellään.

Murray myös selittää havaintojaan paljon enemmän, käy läpi useita syitä ja vasta-argumentteja, sekä käsittelee artikkelissaan myös eurosentrisyyskritiikkiä, mutta näitä en tässä tuo esiin enää. Ja tähän päättyy tämän Murrayn artikkelin referointini – omistan myös Murrayn kyseisen kirjan, mutta täytyy tunnustaa, etten ole sitä ehtinyt vielä lukea, kun on muita kirjoja kesken. Seuraavaksi tuon esiin ajatuksiani ja johtopäätöksiä.


Mieleen tulevia ajatuksia

Selvää on, että eurooppalaisten valtava yliedustus merkittävimmissä modernin tieteen saavutuksissa, on paljolti seurausta Euroopassa tapahtuneesta tieteellisestä vallankumouksesta 1500–1700-luvuilla. Tässä maailmanhistorian eräässä merkittävimmässä tapahtumassa on tietysti monia tulkintoja ja siihen on monia syitä. Kuitenkin, tämän ajan ominainen suuri murros oli kokeellisten menetelmien käyttö tiedon hankkimisessa, antiikin viisaiden opetusten seuraamisen sijaan. Erääksi olennaiseksi havainnoksi ja ajattelutavaksi luonnosta muodostui sen mekaaninen luonne, se oli ikään kuin kellokoneisto (ei elävä, hengittävä organismi jolla oli aikeita ja haluja, niin kuin suurin osa antiikin viisaista uskoi). Tästä tapahtumasta syntyi nykyaikaisen tieteen malli.

Väistämätön tärkeä huomio tästä kaikesta on tietysti, että itse tekijät, saavuttajat, näissä saavutuksissa, ovat olleet eurooppalaiset (miehet), niin kuin otsikkokin jo kertoo. Tästä eurooppalaisten valtavasta tieteellisistä yliedustuksesta saattaa herätä kysymys älykkyydestä ja eri populaatioiden mahdollisista älykkyyseroista. Ajatustyö näihin tiedesaavutuksiin kun on tapahtunut eurooppalaisten aivoissa. Kuitenkin, monet syyt viittaavat siihen, että useat ympäristötekijät lienevät näissä kysymyksissä painavampia, joskaan eivät poissulje populaatioiden geneettisten älykkyyserojen mahdollisuutta (emme tiedä vielä), mutta tämä avoin kysymys kuitenkin vaatii erillisen kirjoituksen.

Liian usein keskustelu länsimaista, rikkaimmasta maailmasta, ja kolmannesta maailmasta menee siihen kuinka “Eurooppa on velkaa” kehitysmaille (“kolmannelle maailmalle”) ja kuinka “meillä on velvollisuus auttaa kärsiviä”, koska “koska meillä on varaa” ja “valkoisen miehen taakka”. Toki monet länsimaat hyötyivät ja rikastuivat valtavasti siirtomaa-aikana orjatyövoiman ja siirtomaiden resurssien ansiosta, mikä haittasi näiden maiden kehitystä luoden paljon epävakautta ja kaaosta joka tänäkin päivänä jatkuu. Tottahan tämä on, ja kyllä entisten siirtomaavaltojen pitäisikin auttaa vakauttamaan entisten siirtomaidensa oloja toimivalla kehitysavulla. Mutta ei siirtomaa-ajan kuitenkaan käytännössä pitäisi velvoittaa Eurooppaa vastaanottamaan kaikki halukkaat turvapaikanhakijat, eikä varsinkaan maailman elintasopakolaisia (joita riittäisi loputtomiin) oman elintasomme kustannuksella, ei edes entisten siirtomaavaltojen.

Harvemmin kuitenkin näissä keskusteluissa ollaan kiitollisia eurooppalaisten valtavista hyvistä saavutuksista, ja kuinka paljon muu maailma on eurooppalaisille velkaa. Koko maailma, myös entiset siirtomaat ovat hyötyneet monista eurooppalaisten saavutuksista jotka ovat nostaneet kaikkien elintasomahdollisuuksia (mm. lääketiede, informaatio- ja kuljetusteknologia, jne.). Tämä kirjoitus on mielestäni tärkeä puheenvuoro, joka muistuttaa eurooppalaisten hyvistä saavutuksista ja tieteen tärkeydestä.

Todettakoon tässä vielä, että kyllä eurooppalaisetkin vaikuttavat olevan ihan hyvä evoluution tuote, sattuma, mutaatio, erilainen yhdistelmä, joka ovat saanut paljon hyvääkin aikaan. Monet asiat on tehty suuremmin ja paremmin kuin muut populaatiot, niin hyvässä kuin pahassakin, ja eräissä aikaansaannoksissa isommin kuin muut populaatiot yhteensä. Mielestäni kyllä näin valtavat, koko planeettaa ja ihmiskokemusta täysin muuttaneet, hyvät (ja pahatkin) saavutukset tehnyt populaatio on myös säilyttämisen arvoinen muiden populaatioiden tavoin, jolla pitäisi olla oikeus omiin kansallisvaltioihinsa nykymaailmassakin. Kansallisvaltiot, joissa kantaväestö on suurenemmistönä, jatkavat eri populaatioiden olemassaoloa tulevaisuudessakin, säilyttäen ainutlaatuisten populaatioiden monimuotoisuuden ja ovat siksi tärkeitä. Syntyvyyden nostaminen vakaaseen tasoon, noin kahden lapsen keskimääräiseen perhekokoon, jotta nykyiset väestömäärät pysyvät yllä ja yhteiskunnat vakaina, ovat jatkuva haaste kaikkialla vaurastuneissa kehittyneissä ensimmäisissä maailmoissa, myös Itä-Aasiassa (erityisesti Japanissa).


Länsimaisen tieteen turvaamisesta maailman pelastus

Olennainen käytännön johtopäätös koskien nykymaailman tilannetta, erityisesti pakolaiskriisien ja kansainvaellusten valossa on, että länsimaiden (erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan) tiedeinstituutioiden turvaaminen on tärkeintä koko maailmalle. Länsimaiset tieteen tuottajat, huolimatta idän noususta, tuottavat yhä valtavasti huipputärkeitä löydöksiä jotka johtavat parempiin teknologioihin ja parempaan elintasoon. Tästä hyvä viimeaikainen esimerkki on geenimanipuloitu ruoka joka voisi pelastaa suuren osan maailmaa nälänhädiltä, puhumattakaan genomilääketieteen mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Tieteentekijöiksi tieteiden harvoihin työpaikkoihin päätyy yleensä enimmäkseen lahjakkainta tai varakkainta kantaväestöä monista syistä (maasta riippuen), eikä maahanmuuttajia (varsinkaan kielitaidottomia kolmannesta maailmasta) tarvita kilpailemaan näistä harvoista ‘mukavammista työpaikoista’, joihin on aina liikaa halukkaita ja akateeminen työttömyys on suurta kaikkialla länsimaissa. Tiede toimii rahoituksella, josta melko suuri osa tulee valtioiden rahoituksena (osuus vaihtelee maittain), eikä ole tiedettä ilman tukia. Tieteellisestä tutkimuksesta ei missään nimessä saa leikata, vaan siihen pitäisi aina investoida enemmän. Länsimaihin kohdistuvat kansainvaellukset voivat haitata tiedettä ja sen kehitystä pahasti imien rajallisia resursseja.

Valtava väestöräjähdys Afrikassa ja paikoin muualla maailmassa ja tästä tulevaisuudessa aiheutuvat resurssisodat, johtavat vielä paljon suurempiin kansainvaelluksiin kuin tämänhetkiset Syyrian ja Afrikan pakolaismäärät, jotka pyrkisivät todennäköisesti jäädä pysyvästi länsimaihin jatkaen kasvuaan mikäli väestöräjähdys jatkuisi lähtömaissa, jolloin olot vain huononisivat eikä kotimaihin voisi palata. Esimerkiksi Afrikan väkiluvun arvioidaan näillä näkymin kasvavan jopa 4,4 miljardiin vuoteen 2100 mennessä, jolloin maailmassa olisi arviolta jopa 11,2 miljardia ihmistä kaiken kaikkiaan (esim. Yle uutiset 30.7.2015 ja HS 2.2.2014). Näiden kansainvaellusten (loppumaton) vastaanottaminen länsimaihin vaatisi valtavia jatkuvia tukia, eli siis valtavaa rahoitusta joka olisi pakko leikata jostain muusta, todennäköisesti myös tieteen rahoituksesta. (Tämä kirjoitus perustuu oletukselle, että kolmannesta maailmasta tulevien kansainvaellusten vaikutus tulee olemaan taloudellisesti negatiivinen Eurooppaan, jonka voin selittää tarkemmin erillisessä kirjoituksessa.) Vastapainoksi Euroopan maiden kantaväestöjen syntyvyydet ovat negatiivisia, eli alle kaksi (2,1) lasta perhettä kohden, elikkä eurooppalaisten väestömäärät vähenevät – ne pitäisi saada nousuun yhteiskunnallisilla muutoksilla (n. 2,1 keskimääräiseen tasoon). Kansainvaellukset kolmannesta maailmasta, maanosista joissa väestö on hyvin erilaista etnisesti ja kulttuurillisesti (esim. Afrikasta ja Lähi-idästä), laskisi kiihtyvällä vauhdilla eurooppalaisten väestömääriä (monista syistä johtuen, joista enemmän jossain toisessa kirjoituksessa).

Kaiken seurauksena siis elintasomme todennäköisesti laskisi merkittävästi (tai jopa romahtaisi, riippuen lukumääristä ja muista tekijöistä) ja voisimme jopa jäädä vähemmistöiksi kotimaissamme, kuten eurooppalaiset Yhdysvalloissa noin 2040-luvulla (riippuen päättäjiemme maahanmuuttopolitiikasta), ja tiedetutkimuksemme saattaisi kärsiä pahasti. Tämä on täysin väärä ratkaisu. Sen sijaan pakolaisuutta ja kansainvaelluksia aikaansaavat ongelmat täytyy pystyä ratkaisemaan lähtömaissa, eli ihmisiä täytyy voida auttaa siellä missä ovat tehostetulla kehitysavulla, ja ennen kaikkea väestönkasvu on saatava pysähtymään keinolla millä hyvänsä, mutta onneksi tähän asti toimiva kehitysapu ja lähtömaiden vaurastuminen sekä naisten aseman parantaminen ja kouluttaminen ovat saavuttaneet tämän monin paikoin maailmaa.

Tieteessä on maailman tärkein pelastus, jossa länsimaat ovat olleet johtavia jo vuosisatojen ajan, kuten vieläkin, ja tämän jatkuminen täytyy ehdottomasti turvata. Toki ei-länsimainen tiedekin on tärkeää, mutta se on muiden kuin eurooppalaisten vastuulla. Tärkeitä tieteen tulevia löydöksiä voisi jäädä saavuttamatta, jos ratkaisevan tärkeää rahoitusta jäisi saamatta tai jos yhteiskuntamme muuttuisivat radikaalisti. Myös joidenkin tieteen ratkaisujen viivästyminen rahoituksen puutteesta voisi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, jos esimerkiksi johonkin tautiepidemiaan ei saataisi ajoissa lääkettä. Tiedeinstituutioihimme täytyy voida suunnata lisää rahoitusta, joka voisi pelastaa koko maailman ja ehkä jopa muuttaa sitä paremmaksi kaikille. Tämän edellytys on, että länsimaiset yhteiskunnat pysyvät tulevaisuudessakin vakaina ja vauraina.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

TL;DR

    «Tästä eurooppalaisten valtavasta tieteellisistä yliedustuksesta saattaa herätä kysymys älykkyydestä ja eri populaatioiden mahdollisista älykkyyseroista.»

Jos nämä laskelmat oltaisiin tehty noin 1000 vuotta sitten, olisi varmaan herännyt kysymyksiä persialaisten erityisestä älykkyydestä muihin kansoihin nähden. Islamilainen tiede on varsin kiinteä osa "länsimaisen" tieteen historiaa, ihan al-gebrasta, al-kemiasta, al-manakoista ja niin edelleen lähtien. Ja sitä ennen roomalaisten, kreikkalaisten ja erityisesti kaksoisvirtain maiden. Ja kiinalaisten toki, joiden tieteellinen kehitys kulki varsin rinnakkaisesti Euroopan ja Lähi-Idän kanssa.

Olivat syyt mitä tahansa, selitysmalleissa ei ehkä kannata tuijottaa vain pariin viime vuosisataan.

Unohtamatta toki sitä, että esimerkiksi juutalaiset eivät alkujaan ole eurooppalaisia, mutta edustavat 22%:ia Nobel-palkinnon voittajista, vaikka ovat maailman väkiluvusta vain 0,2%.

Nuo "taiteiden merkittävät hahmot" taas vaativat jotain järkevää tapaa määritellä "merkittävä". Se, että on laajalti tunnettu, on vain markkinointikysymys, kuten joulupukki, ei kait siinä mitään erityistä paremmuutta tarvita. Kolonialismi selittää aika hyvin sitä, miksi eurooppalainen kulttuuri on laajalle levinnyttä. Kaikki maailman "merkittävimmät" kirjailijat varmasti olisivat suomalaisia, jos olisimme valloittaneet koko muun maailman.

Käyttäjän MikaelHyytiainen kuva
Mikael Hyytiainen

Kyllä niinhän se on, aiemmin muutkin sivilisaatiot/populaatiot olivat eri asemassa ja eri kehitystasossa Eurooppaan nähden. Ennen 1400-lukua ei niin suurta eroa ollut eurooppalaisten ja muiden välillä, ja Kiinakin oli noin vuosituhannen jonkin verran edellä Eurooppaa. Ympäristötekijät ovat varmasti olleet painavampia, kuten tuossa mainitsinkin (mm.): suotuisa ilmasto, yhteiskuntakehityksen ja maantieteellisen sijainnin yhdistelmä (aika ja paikka), kulttuuri, sodat ja niiden seuraukset, sekä vaikutteet muilta kansoilta ja kulttuureilta, erityisesti Itä-Aasiasta, kuten myös monenlaiset sattumat. Kuitenkaan ne eivät poissulje geneettisen älyn mahdollisuutta.

Tässä oli tarkastelun kohteena tieteellinen vallankumous ja sen jälkeinen aika, jonka seurauksena Eurooppa harppasi valtavasti muusta maailmasta ohi. Euroopassa kysyttiin teknologian, yhteiskuntakehityksen ja maantieteellisen sijainnin takia eri kysymyksiä kuin vaikka Itä-Aasiassa ja eurooppalaiset kykenivät ratkaisemaan nämä kysymykset ja ongelmat menestyksellä. Mutta koska oli kuitenkin kyse eurooppalaisesta ajattelusta, voisi siinä olla jotain erityistä piirrettä verrattuna muihin, joka auttoi tässä, no emme tiedä on tieteellinen vastaus tässä vaiheessa. Tämä mahdollisti teollisen vallankumouksen jonka seurauksena eurooppalaiset valtasivat koko maailman. Varmuudella tiedetään, että ainoastaan eurooppalaiset oikeissa suotuisissa oloissa, omissa erilaisissa yhteiskunnissaan ja kulttuureissaan – jotka olivat eurooppalaisen ajatus- ja lihastyön ansiota paljolti – saivat näin valtavat muutokset aikaan maailmassa. Vaikea/mahdoton tässä on tietysti lähteä testailemaan miten muut populaatiot suoriutuisivat vastaavissa oloissa, ja millaisilla suorituksilla...

Toimituksen poiminnat