MikaelHyytiainen Älkää väittäkö jonkin olevan toteuttamiskelvotonta, vaan selittäkää MITEN se on toteuttamiskelvollista.

PS-lasku ja demokratian ongelmat kriisitilanteessa

Ei välttämättä kannata juhlia perussuomalaisten kannatuksen laskua

Perussuomalaisten äänestäjien joukossa on paljon kaikkein vihaisimpia ja pettyneitä äänestäjiä. Perussuomalaiset ovat olleet ennen kaikkea kansallismielinen protestipuolue muiden puolueiden liian samankaltaista kansainvälistä politiikkaa vastaan. Suurin osa perussuomalaisten äänestäjistä äänesti ainoata kansallismielistä vaihtoehtoa, jonka tarkoituksena oli laittaa suomalaiset eli siis kantaväestö etusijalle, jotta ensin ratkaistaisiin oman maan ongelmat ja vasta sitten autettaisiin muita. Suurin osa vihaisista perussuomalaisten äänestäjistä halusi jonkun auttavan Suomen heikko-osaisia: köyhiä, työttömiä, syrjäytyneitä ja vanhuksia. Ja suurin osa halusi myös estää maahanmuuton kasvun, ennen kaikkea humanitaarisen maahanmuuton turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisen kasvun, myös työperäinen maahanmuutto haluttiin pitää hallitun pienenä myös käsittääkseni. Aiheesta kirjoitti kiintoisasti Seppo Oikkonen 2011 ja uudestaan 2015 (“Loukatut kansalaistunnot ja oikeutettu viha”).

Toisin kävi, kun suurin osa vaalilupauksista on petetty, tai ainakin näin se on jo koettu vaikka vaalikausi onkin vielä alussa:

  • Lapsiperheiltä ja nuorilta, työttömiltä ja pienituloisilta, sekä eläkeläisiltä aiotaan leikata – tarvittaessa palkkoja alennetaan vaikka pakkolailla;

  • Kreikan kolmas tukipaketti meni läpi;

  • Suomeen saapuu ennätyssuuret kansainvaellukset, jopa niin paljon että “hyvinvointivaltio voi romahtaa” (MTV uutiset 8.10.2015).

    → Ja nämä lienevät ne suurimmat syyt perussuomalaisten kannatuksen n. 4%:n laskuun, (Yle Uutiset 8.10.2015), joka oli odotettavissa mutta nähtäväksi jää onko kyseessä pysyvä lasku.

Osittain syytä on perussuomalaisten itsensä kokemattomuudessa ja katteettomissa lupauksissa. Mutta suurimmat syyt “takinkääntöön” kuitenkin johtuvat valtarakenteista ja monipuoluejärjestelmästä sekä kansainvaelluskriisissä EU:sta ja kansainvälisistä laeista. Realistit, pessimistit ja kyynikot vaikuttavat olevan oikeassa todetessaan, että “ei siellä hallituksessa mikään puolue mitään isoa muutosta saa aikaan”.

Suurin huolenaihe, jonka takia ei ole syytä juhlia perussuomalaisten kannatuksen laskua, on että perussuomalaiset oli monille ainut kansallismielinen vaihtoehto. Juuri perussuomalaisten joukossa on paljon, ellei jopa suurin osa niitä vihaisimpia äänestäjiä, jotka olivat pettyneitä kaikkiin muihin puolueisiin jotka eivät ajaneet oman kansan etua. Jos näiltä sadoilta tuhansilta vihaisilta ja pettyneiltä äänestäjiltä poistuisi tämän hallituksen myötä ainut edustusmahdollisuus, ainut äänenkantaja, ei voi olla hyvää odotettavissa. Perussuomalaiset ovat tämän kytevän vihan passivoineet ja kanavoineet politiikkaan, ehkä jopa lamauttaneet, väliaikaisesti. Jos sadat tuhannet vihaiset ihmiset tuntevat, että heillä ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia, jos heidän ainoat edustajansa heidät hylkäävät ja pettävät, saattaa tapahtua vaikka mitä. Tämä viha ja pettymys voi alkaa purkautua katuväkivaltana tai muunlaisena rikollisuutena, kohdistuen turvapaikanhakijoihin kasvavassa määrin, mutta myös rikkaampiin suomalaisiin, jopa eliittiin ja poliitikkoihin.

Ja mikäli tämäkään hallitus, tämä suhteellisen yksimielinen hallitus verrattuna edelliseen, ei pysty riittäviin päätöksiin ja oikeisiin sellaisiin, tarvittaisiin jotain ihan muuta tilalle.


Edustuksellisen demokratian monipuoluejärjestelmän ongelmia

Valtarakenteet: hajottavat ja hallitsevat valtapyramidit, hierarkiat, vallitsevaa valtajärjestelmää tukevat ideologiat, puheen harhat ja ajatusten aukot, ajatusvalta – kaikki tukevat ja jatkavat samankaltaisen valtajärjestelmän suunnilleen samaa kehityssuuntaa. Valtarakenteet yhdenmukaistavat paperilla erilaisia puolueita valtavirran mukaisesti ‘salonkikelpoisiksi’. Kaikki uudet erilaiset muutosta ajavat puolueet muuttuvat väkisin muiden korruptoituneiden “vanhojen puolueiden” kaltaisiksi. Näin on käynyt myös vihreille, tuolle “kokoomuksen puisto-osastolle”. (Tämä lisäykseni 9.10.2015 lienee melko yleistietoa tietokirjallisuudessa, mutta itse perehdyin näihin asioihin alunperin eri näkökulmasta Olli Tammilehdon kirjassa Maailman tilan kootut selitykset [1998].)

Vastakkaisten intressien etujen ajaminen saattaa tehdä monista vaalilupauksista tyhjiä jo itsessään (rikkaiden, yritysmaailman, maaseudun, köyhien ja työttömien). Monipuoluejärjestelmän eduskunnassa on pakko tehdä yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, eli kompromisseja eri intressien hyväksi. Kuitenkaan kaikkien edut eivät ole yhtä tärkeitä käytännössä, koska rikkailla ja yritysmaailmalla on paljon enemmän vaikutusvaltaa. Vaalilupaukset vesittyvät väkisin erilaisten puolueiden ollessa hallituksessa, koska muuten kaikki puolueet lähtisivät vuoron perään hallituksesta, jos eivät saisi kaikkea haluamaansa läpi tai suostuisi luopumaan lupauksistaan, eikä milloinkaan olisi hallitusta, vaan pelkkää kaaosta.

Miksi sitten tehdään katteettomia lupauksia? – No koska muuten ei päästä valtaan. Ja vallassa ollessaan, miksi hallitukset eivät tee kivuliaita ja radikaaleja päätöksiä? – No koska hallitukseen halutaan taas neljän vuoden päästä uudestaan. Entä miksi sitten väkisin haluta hallitukseen? – No kun muuten ei ole edes teoreettista valtaa ja mahdollisuutta saada mitään muutosta aikaan, ja “mitä virkaa ikuisella oppositiopuolueella on” joka vastustajien mukaan tekee kaiken väärin joka tapauksessa, silloinkin kun ei tee mitään.

Pääasiallinen syy siihen miksi Suomi ei selviä suurimmista ongelmistaan – lamasta, kansainvaelluksesta, rakenteellisista uudistuksistaan ja väestön ikääntymisestä – on itse systeemimme ja ideologiamme. Monipuoluejärjestelmä ja “edustuksellinen demokratia” on todella huono järjestelmä kriisitilanteissa, koska se ei kykene tarpeeksi radikaaleihin ja toimiviin päätöksiin, ja kaikki riittämättömätkin päätökset tulevat vasta jälkikäteen reaktiona jo tapahtuneelle vahingolle. Kaikki äänestävät aina liikaa ‘väärin’. Eripurainen kansamme ei ikinä ole riittävän samaa mieltä mistään. Tämän takia mikään puolue ei ikinä tule saamaan riittävästi ääniä voidakseen aivan yksin muodostaa hallituksen ja pakkolaeilla ajaa kaikki (realistiset) lupauksensa läpi. Toinen suuri syy edustuksellisen demokratian huonoon päätöksentekokykyyn on, että sen on tarkoitus olla “me kansa pienoiskoossa”, eli sinne valitaan paljon peruskansalaisia. Toisin sanoen, eduskuntaan äänestetään aivan liikaa huonolaatuista kansanosaa: osaamatonta, vajaaälyistä, lyhytkatseista, kouluttamatonta vastuutonta ja itsekästä, joka osaa vain esiintyjiä ja kirjoittajaa tunteisiin vetoavasti. Kyllä, näitä löytyy liikaa kaikista puolueista, myös perussuomalaisista. “Meillä ei ole päättäjiä, vaan poliitikkoja vallassa”, kuulee joskus sanottavan, ja näihin tosiasioihin se viittaa.


Poikkeustilahallitukset kriisitilanteisiin

On sanottu, että “demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu” (Winston Churchill). Kuitenkin kriisitilanteissa demokratia lienee aivan yhtä huono, tai jopa huonompi kuin muut hallintotavat, diktatuurit mukaan lukien (tosin riippuen diktatuurista). Tämä kävi hyvin selväksi jo 1930-luvun Euroopassa kun demokratiat eivät kyenneet reagoimaan tehokkaasti fasismin ja natsismin nousuun, kun ei ollut kollektiivista turvallisuusjärjestelmää Euroopassa USA:n vahvistamana.

Koska kriisitilanteissa kuitenkin tarvittaisiin kovia radikaaleja otteita, ilman kansanedustajien ja näiden puolueiden rajoitteita, täytyisi edustuksellisten demokratioiden valtioiden perustuslakeihin asettaa järkevät ja toimivat poikkeustilahallituslait. Tarvitsisimme väliaikaisen asiantuntijoista koostuvan erikoishallituksen joka toimisi parhaan tutkitun tiedon perusteella edustamansa kansakunnan hyväksi, turvatakseen kansallisvaltion tulevaisuuden kantaväestön paremman tulevaisuuden hyväksi ja enemmistön säilyttämiseksi. Ja kyllä kansallisvaltion perimmäinen tarkoitus on säilyttää oma kansa ja kansakunta sekä kantaväestön enemmistöasema, tätä tarkoitusta ei saisi muuttaa.

Yksityiskohdat ovat vaikeita, mutta jotakuinkin: Täytyisi muodostaa riippumattomista akateemisissa asiantuntijoista (olennaisilta tieteenaloilta) useamman tuhannen satunainen joukko, joka tietäisi ketkä parhaat asiantuntijaedustajat valittaisiin, esimerkiksi noin muutaman kymmenen edustajan hallitukseksi toimeenpanemaan kunkin taloudellisen ja poliittisen tilanteen vaatimaa politiikkaa parhaan tutkimustiedon perusteella oman kansan hyväksi. Tälle erikoishallitukselle annettaisiin kriisin ajaksi laajempi valta ja se voisi pakkolaeilla ajaa läpi tärkeät tarvittavat uudistukset. Toiminta ja ennen kaikkea asiantuntijoiden valinta tulisi tehdä mahdollisimman selväksi ja läpinäkyväksi, jota edelleen riippumattomat asiantuntijat voisivat seurata ja arvostella, korruption kitkemiseksi. Kriisitilanteesta voisi päättää sitova kansanäänestys, tuhannet asiantuntijat päättäisivät sen kestosta ja vakavuudesta.

Ei tämä mikään ihan uusi ehdotus edes olisi. Jo Rooman valtakunnan aikana käytettiin väliaikaista diktaattoria, poikkeustilan hallitsijaa, joka nimitettiin tietyksi ajaksi valtaan palvelemaan Roomaa. Diktaattorin tarkoitus oli puolustaa Rooman tasavaltaa, kunnes ajat rauhoittuisivat. Diktatuuria en kuitenkaan suosisi lukuisista syistä johtuen (erehtyväisyys, vallan korruptoivuus ja sen väärinkäyttö, historian lukemattomat huonot kokemukset, jne.). Nykyaikana poikkeustilahallitusmenettely voisi toimia hyvinkin, kunhan se vain tehtäisiin tarpeeksi läpinäkyväksi ja valvotuksi.

Asiantuntijahallituksella selvittäisiin paljon paremmin surkeasta taloustilanteesta, mutta myös nykyisestä kansainvaelluskriisistä. Turvapaikanhakijakriisissä olisi helppoa laskea sen kustannukset ja paras ratkaisu kantaväestön ja kansallisvaltion tulevaisuutemme hyväksi. Parhaalta ratkaisulta pakolaisille vaikuttaisi minusta väliaikainen oleskelu jonka jälkeen pakolaiset ohjattaisiin takaisin lähemmäs kriisialueita oleviin turvallisempiin maihin, kuten Turkkiin, jonne rakennettaisiin pakolaisleirejä lisää ja/tai suunnattaisiin enemmän tukea jo olemassa oleviin. Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat tietysti hetimmiten takaisin keinolla millä hyvänsä (tarkasti valvotusti ja pakolla, armeijan avulla jos ei muuten).

Ei tämä poikkeustilahallitusehdotus mikään täydellinen ole, kunhan heitän ajatuksia ilmaan mielestäni parempaan suuntaan. Paremmin asiantuntijat kuitenkin tietäisivät kenet valita kuin kansa. Jos tämä menettely toimisi hyvin, voisi siitä hyvin tehdä vaikka pysyvänkin hallintomuodon.


Kansainvaelluskriisi ja surkea taloustilanne vaativat toimivia ja mahdollisia ratkaisuja

Juuri nyt tällaiselle poikkeustila-asiantuntijahallitukselle olisi kova tarve, kun tämäkään hallitus ei (ainakaan vielä) kykene riittäviin päätöksiin, kun turvapaikanhakijoita arvioidaan pelkästään tänä vuonna tulevan Suomeen jopa 50.000, kun maassamme on loputon lama johon ei tunnu keneltäkään toimivia lääkkeitä löytyvän vieläkään, ja jota turvapaikanhakijat ja pakolaiset vain pahentaisivat nykyisenlaisella humanitaarisella maahanmuuttopolitiikalla. Tilanteen vakavuutta korostaa tämänpäiväinen uutinen, jossa taloustieteen professori Matti Viren arvioi tilanteen vakavuutta:

“Professorin [Viren] laskelmien mukaan Suomelle voi koitua jopa kymmenen miljardin menolisäys, jos turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyy edelleen, ja maahan tulee satojatuhansia siirtolaisia. Hän uskoo, että moni turvapaikanhakijana maahan pyrkivä tulee tänne nimenomaan hyvinvointivaltion tarjoamien palveluiden vuoksi.
Professori Viren näkee tilanteeseen vain kaksi ratkaisua: siirtolaisuuden rajoittamisen tai hyvinvointivaltion palvelujen supistamisen. Kolmas, parempi lääke, olisi saada Suomeen investointeja ja niiden mukanaan tuomia aidosti uusia työpaikkoja.
– Jotta hyviä työpaikkoja syntyisi, tarvittaisiin investointeja. Mutta ainakaan vielä mitään loppua ei näy jo viisi vuotta jatkuneeseen investointilamaan, kirjoittaa Viren.
Viren päättää kirjoituksensa ennustamalla, että aika ei korjaa tilannetta vaan päinvastoin pahentaa sitä.” (MTV uutiset 8.10.2015.)

Tämä jos mikä jo yksinään olisi riittävä peruste asiantuntijoiden poikkeustilahallituksen muodostamiselle. Mikäli sama alamäki jatkuisi tai pahenisi vielä seuraavat neljä vuotta suurenevilla kansainvaelluksilla ja pahenevalla lamalla, voi olla ettei muuta voitaisikaan enää tehdä.
 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Hyvä, seikkaperäinen ja kansantajuisesti kirjoitettu blogi!

Eikä persuille ole käynyt sen kummemmin kuin demareille, Keskustalle ja Vasemmistoliitolle aikaisempien hallituksien aikana. Kokoomuksen hallitus-kaveruus on myrkkyä muille puolueille.

Mutta Soinin tulisi nyt älytä väistyä puheenjohtajan paikalta ja persujen pitäisi joko luvata vähemmän tai pystyä toteuttamaan enemmän. Mutta se ei ole mahdollista tässä blogistin mainitsemassa "monipuoluedemokratiassa".

Ongelmat eivät ole kuitenkaan hävinneet mihinkään - eivätkä näillä näkymin tule häviämäänkään. Eivät myöskään nykymenoon tyytymättömät äänestäjät ole kadonneet.
On persujen asia, pystyykö se tulevaisuudessa olemaan purkautumiskanava näiden ihmisten mielipiteille.

Käyttäjän MikaelHyytiainen kuva
Mikael Hyytiainen

Kiitoksia, juu on tiedossa että muillekin puolueille käynyt samoin ennen perussuomalaisia. Jotain muutosta tarvittaisiin perussuomalaisiin tai hallituksen linjaan tosiaan.

On täysin selvää, että on poikkeuksellinen kriisitilanne päällä, jossa aukeaisivat samalla ovet sen ratkaisemiseksi pakkokeinoin, koska voitaisiin hyvin perustein vedota lukuisiin hyviin syihin: EUn epäonnistuminen, kukaan ei noudata sopimuksia, loputtomat kansainvyöryt tulevaisuudessakin tulossa... Ja kansainvälisistä sopimuksista Geneven pakolaissopimus ei vastaa nykymaailman ja tulevaisuuden tilannetta, kuten sen kansainvälisen oikeuden asiantuntija professori Martti Koskenniemi totesi haastattelussa (Helsingin uutiset 7.10.2015.)
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/325139-pa...

Mutta jälleen, ei ole PÄÄTTÄJIÄ vallassa vaan POLIITIKKOJA, eli ei ole tahtoa eikä valtaa ongelmien ratkaisuun.

Käyttäjän MikaelHyytiainen kuva
Mikael Hyytiainen

* Lisäys kirjoitukseen valtarakenteista 9.10.2015 ja pari kirjoitusvirhekorjausta.

Toimituksen poiminnat