Auer-farssin korruptio ja virkarikokset tutkintaan!
Koitan selittää tässä kirjoituksessa miksi ja miten syytöntä Anneli Aueria alettiin kulisseissa jahtaamaan syntipukiksi tapaukseen, joka täytyi saada ‘ratkaistua’ (suljettua) keinolla millä hyvänsä, jotta poliisin, politiikan ja bisnesmaailman korruptio ei olisi paljastunut. Selitän myös lyhyesti miksi Auerin miehen murhatutkinta epäonnistui ja miksi hän on aidosti syytön ja kuka oikea syyllinen todennäköisesti on.
Viimeisen kuuden vuoden aikana on käynyt selväksi, että Anneli Auer on syytön oikeusajattelun näkökulmasta, että rikoksesta jää perusteltu epäilys. Tämä on todettu jo useaan kertaan useiden oikeuksien vapauttavina päätöksinä. Tapauksen monimutkaisuutta kuvaa, etteivät tuomarit ole päätöksissään olleet yksimielisiä, vaan vähän yli puolet on antanut vapauttavan päätöksen, mutta tämä silti osoittaa hyvin että on todella paljon syytä epäillä syyllisyyttä. Auer on kuitenkin syytön todisteiden puutteen lisäksi myös todisteiden kokonaisuuden takia, eli siis aidosti syytön. Tähän en kuitenkaan keskity tässä kirjoituksessa enempää, koska sen ovat paremmin esittäneet useat tahot, esim. Petteri Hiienkoski ja Jyrki Virolainen (lisää tietoa löytyy netistä yllin kyllin ja väittelyä esim. murha.infosta). Oikea syyllinen on todennäköisesti Luvatan Porin tehtaalta irtisanottu työntekijä, jonka murhattu Auerin mies, Jukka Lahti, irtisanoi, joka sai tappouhkauksia ennen kuolemaansa.
Murhatutkinnan epäonnistuminen
Poliisin murhatutkinta puutteistaan huolimatta lähti oikealle raiteelle, eli etsimään ulkopuolista syyllistä. Useat todisteet ja perustelut viittasivat ulkopuoliseen tekijään, jotka Poetteri Hiienkoski on mm. hyvin esittänyt (“Ulvilan murha II: Auer sittenkin syytön?”), mutta myös Anneli Auerin syyllisyyttä harkittiin jo tutkinnan alussa, joka ei vaikuttanut todennäköiseltä (HS 4.9.2013; IS 5.5.2010).
Alunperin poliisi etsi murhaajaa Luvatan Porin tehtaalta irtisanottujen työntekijöiden joukosta v. 2007–2008 aikana. Ensimmäinen tutkinnanjohtaja “[Juha] Joutsenlahti kertoi, että motiivina pidettiin uhrin, Jukka S. Lahden työpaikallaan herättämiä ristiriitoja. Hän muistutti, että useat todistajat kertoivat Lahden olleen työpaikallaan huonossa maineessa. … Lahti oli inhottu muun muassa siksi että tämä hoiti irtisanomisia monen mielestä huonolla tavalla. Hän olisi muun muassa jättänyt irtisanottaville antamiaan lupauksia huomiotta ja käyttäytynyt inhottavasti vähemmän koulutettuja kohtaan.” (HS 4.9.2013.)
Poliisilla oli käytössään dna-näyte, jonka uskottiin olevan ulkopuolisen murhaajan, jolla suljettiin pois vääriä epäiltyjä jos dna ei täsmännyt. Syyllistä ei kuitenkaan löytynyt kuukausien–vuosien etsinnän jälkeen, koska myöhemmin selvisi, että poliisit olivat ilmeisesti tyrineet dna-näytteensä alkumetreillä: Joko näyte oli kontaminoitunut – tuntemattoman murhaajan dna:han oli sekoittunut rikostutkijan dna:ta – tai näyte kuului kokonaan ainoastaan rikostutkijalle. Joka tapauksessa, tällä dna-näytteellä suljettiin pois väärin perustein hyviä epäiltyjä.
Tämä on se ratkaiseva virhe, se megaluokan moka, jolla murhatutkinta meni pieleen. On epäselvää missä vaiheessa selvisi dna-näytteen vääryys tai kontaminoituminen, mutta varmaa on että sen takia syyllistä ei löytynyt v. 2007–2008. Vuoden 2008 lopulla ja 2009 aikana murhatutkinta muuttui täysin, ja syyllistä alettiin väkisin hakea kotitaloudesta lähimmäisestä omaisesta, Anneli Auerista.
Auer syntipukiksi bisneksiä haittaavan murhatutkinnan sulkemiseksi – politiikan, bisnesmaailman ja poliisin korruption ansiosta (tiivistetysti)
Nimimerkki Zemillä on kiintoisa pohdinta Ulvilan murhatutkinnan kehityksestä, politiikan ja bisnesmaailman sekä poliisin korruptiosta: Ulvilan aikakirjat. Koitan parhaani mukaan referoida tästä kirjoituksesta olennaisen tiivistetysti, koska kirjoitus on niin pitkä että en voi luottaa lukijoiden lukevan sitä kokonaisuudessaan:
Epäonnistunut murhatutkinta tuotti Luvata-yhtiölle tappiota negatiivisen julkisuuden ja huonon työilmapiirin muodossa. Luvataa ei tietysti suoraan syytetty murhista julkisuudessa, vaikka tosin huono työntekijöiden kohtelu irtisanomisasioissa olisi voinut voimistaa murhaan johtavaa vihaa, niin kuitenkin joka tapauksessa kaikki negatiivinen julkisuus on haitallista. Maine on yrityksille arvokasta, ja huono maine voi tulla hyvin kalliiksi (tappiolliseksi). Erityisen tappiolliseksi olisi koitunut Luvatalle sellainen huono maine jossa yhtiö liitetään murhaan, ja varsinkin murhaan johtaneeseen huonoon HR-työhön (ainakin osittain). Luvatan maineen arvo voitaisiin laskea sadoissa miljoonissa. Luvata on/oli Porin seudun suurimpia työllistäjiä ja sillä tästä johtuen epäilemättä myös vaikutusvaltaa alueen poliitikkoihin
Jussi Helavirta oli Luvatan toimitusjohtaja ja Satakunnan kauppakamarin johtokunnan jäsen. Helavirta tunsi tuolloisen sisäministeri Anne Holmlundin (kok.), joka oli myös Satakunnan kauppakamarin valtuuskunnan jäsen, ja joka oli noussut ministeritehtäväänsä (tdn.) ainoastaan poliittisten kytköstensä ansiosta (YO-merkonomin tausta ilman kummoisempaa osaamista ja työkokemusta). Holmlunnd vaikutti olleen ministerinä kauppakamarin pelinappula, joka toteutti kauppakamarin tarpeita parhaansa mukaan lobbaamalla liike-elämän intressejä päätöksenteossa.
Tiivistetty TEORIA: Poliisien Luvatan työntekijöiden pitkistä kuulusteluista koitui Luvatalle liikaa tappiota (ja firma oli jo taloudellisissa vaikeuksissa ennen tätä), ja lopulta Luvatan toimitusjohtajalta (Jussi Helavirta) paloi pinna ja hän halusi jumiin jääneet poliisit pois työntekijöidensä kimpusta (motiivina TJ:n motiivi: voiton maksimointi ja tappioiden minimointi sekä ongelmien ratkaisu, muuten olisi TJ voinut vaihtua). TJ Helavirta olisi voinut käyttää kytköksiään kauppakamarin tuttuunsa Anne Holmlundiin, joka oli bisnesintressien jees-nainen politiikassa, jotta tämä olisi ohjannut murhatutkinnan toisaalle. Murhatutkinta tuotti tappiota paitsi Luvatalle, myös Porin seudulle, joka olisi ollut Holmlundin intressien mukaista myös ‘korjata’. Ja ehkä Helavirta vielä antoi Holmlundille vaalirahoitusta tulevia kunnallisvaaleja varten(?). Holmlund sitten nimitti eläköityneen poliisiylijohtajan tilalle uuden jees-miehen, Mikko Paateron, jonka poika (Sami Paatero) oli Holmlundin erityisavustajana (Mikko Paaterolla puolestaan oli virkamiestausta jolle tärkeintä oli rikostilastojen hyvältä näyttäminen), joka sitten väkisin alkoi hankkia ‘syyllistä’ (syntipukkia) jostain muualta kuin Luvatasta). Tästä lähtien kaikki todistepalapelin palat sahattiin väkisin Aueria vastaan.
————————————————————————————————————————
Suoria poimintoja Ulvilan aikakirjoista (n. 1 sivu, ei samassa järjestyksessä):
“Kun kunnaallisvaalitkin oli edessä vuonna 2008 lokakuussa, mahtoiko [Luvatan TJ] Jussi Helavirta mahtavine taloudellisine selkänojineen löytää asiassa kuin asiassa yhteisen sävelen talouselämän tarpeisiin herkästi vastaavan kansanedustajan ja tuoreen ministerin [Anne Holmlund] kanssa – varsinkin kun tulee kova paikka, mihin Luvata näytti alkutaipaleellaan joutuneen? Tätä vartenhan kansanedustajat ovat olemassa: palvelemassa vaalilupauksensa mukaisesti vaalialueensa yrityselämän etuja. Samoin ministerit.”
-
Marraskuussa 2007 sisäministeri Anne Holmlund nimittää oikeustieteen kandidaatti Sami Paateron (s. 1972) eriytysavustajakseen. Sami Paatero on poliisiylijohtaja Mikko Paateron poika. Hän toimii Holmlundin erityisavustajana 2009 alkuun asti, eli vähän yli vuoden.
-
Sisäministeri Holmlund nimittää Mikko Paateron poliisiylijohtajan virkaan 16.08.2008.
-
Jukka Lahden murhatapauksen tutkinnanjohto vaihtui elokuun alussa 2008, tehtävään nimitetään Pauli Kuusiranta.
-
Edessä ovat 26 lokakuuta 2008 kunnallisvaalit, joissa Kokoomuksella on näytön paikka eduskuntavaalien voiton johdosta.
-
Anne Holmlund valittiin lokakuussa 2008 Ulvilan kunnallisvaltuustoon 278:lla äänellä. Kauppakamarin nainen [=Anne Holmlund] oli ministerinä paikkakunnan äänikuningatar, ja hänet nimettiin Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.
-
Vuoden 2008 lopulla Lahden murhatapauksen tutkinnanjohtajaksi tulee Pauli Kuusiranta , jonka alaisuudessa rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja hylkää v. 2009 alussa muut tutkintalinjat ja ottaa lähtökohdaksi Anneli Auerin syyllisyyden.
“Joka tapauksessa tiedämme, että Anne Holmlundin ja Jussi Helavirran tavoin Mikko Paatero tunsi läheisesti Jukka Lahden murhatutkinnan vaiheet ja senhetkisen tilan. Asiantuntevia tahoja – sellaisia tahoja, joille asia jollakin tavalla kuului – löytyi siis jo kolme, ja nämä sijoittuivat yhteiskuntaelämän kolmelle keskeiselle osa-alueelle: politiikkaan, talouselämään sekä viranomaistaholle.
Tuntuisi naivilta olettaa ja tosiasiallisesti olisi outoa, jos Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirta ei olisi keskustellut Lahden murha-asiasta ministeri Holmlundin kanssa, jonka toimialaan kuului sisäministerinä rikosasioiden seuraaminen ja joka oli toiminut eduskunnassa Satakunnan kauppakamarin asialla – ja joka oli kaiken lisäksi murhapaikkakunta Ulvilan kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Samoin olisi outoa, jos ministeri Holmlund puolestaan ei olisi keskustellut Ulvilan surmasta Mikko Paateron kanssa – paikkakunnan asiat kuuluivat Holmlundille, ja toisaalta Paatero oli Holmlundin nimeämä poliisiylijohtaja, joka “piti langat käsissään”. Kiinnostuksensa Ulvilan surmaan Paatero ilmaisi myöhemmin mm. tarjoamalla kakkukahvit “tapauksen ratkeamisen” kunniaksi Porin poliisilaitoksella syksyllä 2009: ”
…
“Voi kuvitella, että kärsivällisyys yhtiössä on jossakin vaiheessa loppunut. Onko yhtiön johto voinut seurata tällaista toista vuotta jatkunutta tuotantoa häiritsevää toimintaa sivusta tekemättä mitään? Eikö toimitusjohtaja Jussi Helavirran suoranainen velvollisuus ollut puuttua asiaan? Hoitaa se tavalla tai toisella pois päiväjärjestyksestä? Eikö hän itse olisi joutunut johtokunnan ja ennen muuta omistajataho Nordic Capitalin (jolla on valta-asema yhtiön johtokunnassa) silmissä tukalaan asemaan, jos hän ei olisi puuttunut yhtiön toimintaa vaikeuttaviin ja sen mainetta vaarantaviin tekijöihin? Hänen vastuullaan olisi tilanteen ratkaiseminen.
[…]
Miten tilanne oli hoidettava? Mitä oli tehtävissä? Oliko aika kääntyä taas konsulttien puoleen? Vai löytyivätkö lääkkeet omasta taskusta?
Olisiko ministeri Holmlund informoinut nimittämäänsä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirran ja omistaja Nordic Capitalin huolista? Holmlundhan oli hoitanut kauppakamarin näkemysten mukaisesti asioita jo eduskunnassa, ja kauppakamarin puitteissa tämän voi otaksua tulleen perehdytetyksi yhtiön kaikkiin ongelmiin. Eikö tietyllä alueella toimivan yrityksen johtaja käänny nimenomaan “oman senaattorinsa” puoleen yritystä koskevissa huolissa ja tiedustele tämän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin? Kun Helavirta on vielä otaksuttavasti sattunut tietämään, että Holmlundin erityisavustaja eduskunnassa oli poliisiylijohtajaksi siirtyvän Mikko Paateron poika.
Joku “maan tavan” skeptiseksi tekemä huomioija voisi ilkeästi olettaa, että 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pulaan joutunut toimitusjohtaja on saattanut luvata jonkinlaisia vastapalveluksia poliitikolle, nämähän tuntuivat aina tarvitsevan tukea ja – rahaa? Kun oli kunnallisvaalitkin edessä syksyllä 2008. Toki tämänkaltainen toiminta on modernin ja julkilausutun liike-etiikan vastaista, mutta – entä kun tulee tosipaikka eteen?”
————————————————————————————————————————
* Huomautuksena edelliseen täytyy todeta, että en syytä ketään edellä mainittuja henkilöitä mistään, koska minulla ei ole todisteita tueksi. En myöskään voi mennä takaamaan kaiken edellä mainitun tiedon täyttä oikeellisuutta. Toivoisinkin asiantuntevampien henkilöiden kommentteja näihin kysymyksiin liittyen. Monella tutkivalla journalistilla olisi ainakin varmasti paljon kaivettavaa näistä asioista.
Ehdottaisin, että seuraava tutkimuskohde Ulvilan murhamysteerissä olisi Auerin ajojahdin/farssin osapuolet, jotka hänestä syntipukkia väkisin vääntämällä hakivat. Täytyisi alkaa tutkia Auer-farssin virkarikos- ja korruptioepäillyt perusteellisesti: tässä tekstissä mainitut nimet ja heihin kytköksissä olevat henkilöt, kuten myös useat Mikko Paateroon vahvasti kytkeytyneet poliisit sekä syyttäjän ‘asiantuntijat’ ja todistajat. Ongelma tietysti on se, että tässä epäiltyjen joukossa on hyvä veli -verkostoa, eli “herrakansaa”, sitä “parempaa väkeä”, jotka ovat “tasa-arvoisempia”, tärkeämpiä ja suojellumpia kuin me muut. Eli voi olla vaikea saada hyvä veli -kerhon jäseniä syytteeseen yhtään mistään eikä todisteitakaan välttämättä olisi enää helppoa löytää (jos niitä edes on olemassa enää). Virkarikossyytteet pitäisi ainakin ehdottomasti aloittaa, erityisesti Auerin v. 2009 kuulusteluista joissa Auerille syötettiin todistetusti valheellista tietoa ja häntä epäsuoraan uhkailtiin tämän lapsien pois viemisellä, jotka oli otettu huostaan häneltä tällöin, ja tällä tavoin Auerilta saatiin kiristettyä useiden päivien uuvuttavien kuulustelujen aikana ‘tunnustus’ (jossa hän suunnilleen sanoi, että ‘no jos se aiempi kertomani oli sitten muka mahdotonta, niin kai minä sitten sen murhan tein, mutta mitään en muista mistään’; väitettiin että 180cm mies ei muka olisi mitenkään päässyt takapihan oven rikotusta ikkunasta sisään ja ulos, mikä on täysin väärä väite jonka poliisit todistivat oikeaksi ensimmäisillä rekonstruktioillaan, joka näkyy mm. dokumentaarissa Ulvilan murhamysteeri [2014]).
Kaiken tämän jälkeen, kun Suomen poliisin korruptiota olisi taas saatu enemmän siivottua, voitaisiin taas vihdoin! alkaa etsiä sitä oikeaa syyllistä, eli todennäköisesti Luvatan irtisanottua työntekijää. Kiintoisaa olisi myös selvittää miksi Jukka Lahti ennen murhaansa oli yhteydessä Porin poliisiin ja miksi eräs poliisi löytyi hukuttautuneena järvestä… (johon ei ole saatu tähänkään kunnollista vakuuttavaa selitystä).
Auerin tapaus tulee monin tavoin jäämään historiaan, erityisesti Suomen poliisin taidottomuuden, ja poliittisen, taloudellisen ja poliisin korruption paljastavana vaarallisena ääriesimerkkinä.
Mielenkiintoista analyysiä, johon on paha ottaa kantaa. Se vaan, että miksi poliisi niin kovasti siellä Luvatassa harmia aiheutti, jos sen syyllisen pitäisi olla irtisanottujen joukossa, vai oliko irtisanomisaika vielä menossa?
Ilmoita asiaton viesti
Niin tuskin enää ainakaan tutkimusten loppupuolella v. 2007 jälkipuoliskolla ei ainakaan. Sen ajan nykyisiä työntekijöitä täytyi varmasti kuulustella kovin, että saisi tietää kuka kollega tai entinen kollega mahtaisi olla se sopivin n. 180-senttinen ehdokas joka täyttäisi kuvauksen. Nykyiseltä työntekijöiltäkin kaiketi otettiin dna-näytteitä (n. 700 näytettä yhteensä muistaakseni). Mutta entiset työntekijätkin liittyisivät toki paljolti firmaan ja firman maineeseen, jos kyseisen firman HR:n tapaa antaa potkuja ja käsitellä siihen liittyviä asioita, olisi lisännyt tappajan murhahimoa tappamaan firman HR-pomon.
Ilmoita asiaton viesti
Niillä dna-näytteillä ei sitten ollut mitään merkitystä, jos oikein ymmärsin, kun murhapaikalta ei mitään löytynyt.
Muistanko oikein, että se murha-ase, oliko fileerausveitsi, jäi murhapaikalle? Se vähän ihmetyttää, jos murhaaja ei vie asettaan mukanaan ja hävitä sitä.
Ollaanko sitä lasten raiskausta viemässä johonkin ihmisoikeustuomioistuimeen tai vastaavaan? Suomessahan päätös on lopullinen.
Ilmoita asiaton viesti
No siis, dna on joko kontaminoitunut (ulkopuolisen dna:han sekoittunut rikostutkijan dna:ta) tai täysin väärä näyte (täysin kuuluu rikostutkijalle). Kummassakin tapauksessa sillä ratkaisevasti suljettiin useita epäiltyjä pois ja suljettiin tutkintalinjoja, joita ei ole jälkeenpäin avattu uudestaan. Eli kyllä siinä tässä mielessä oli ratkaisevan paljon merkitystä: sillä munattiin koko tutkimus, jota ei vieläkään ole korjattu oikeille raiteille.
Seksuaalirikosoikeudenkäynnin valituksesta en ole vähään aikaan kuullut mitään. Ainakin oli tarkoituksena siitä johonkin ihmisoikeustuomioistuimeen valittaa.
Se tuomio vaikuttaa hyvin epäilyttävältä sen vähän tiedon perusteella mitä on julki vuotanut. Ainakin sen Hymyn jutun perusteella (jos pitää paikkansa) se tuomio vaikuttaisi kaatuvan mm. lasten ehjiin immenkalvoihin (hyvin epätodennäköistä että ne olisivat ehjät useiden vaginaalisten raiskausten jälkeen!), ummetuksesta aiheutuneeseen peräsuolen laajentumaan (joka käsittämättömästi tulkittiin anaaliyhdynnäksi), ja siihen että kaikilla lapsilla oli hyvät suhteet keskenään samana aikana kun vanhin lapsi oli väitetysti mukana raiskaamassa nuorempia lapsia… (sosiaaliviranomaisten haastattelujen mukaan välit olivat hyvät). Ja oikeuden mukaan useat lasten väitteet olivat vääriä tai epätosia.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Niin että vaikuttaisi totuuden ydin puuttuvan väitteistä. Mutta salattuna taitaa olla paljon materiaalia tuohon liittyen vielä, vai miten on? Joten jos olen väärässä niin julkaiskoot kaiken julki ja todistakoot nämä väitteet vääriksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli kyllä siinä tässä mielessä oli ratkaisevan paljon merkitystä: sillä munattiin koko tutkimus, jota ei vieläkään ole korjattu oikeille raiteille.”
Tuotahan juuri tarkoitin, että kun munattiin, niin mitään hyötyä ei enää ole noiden potentiaalisten murhaajien dna-tallenteista, kun referenssiä murhapaikalta ei ole.
Et kommentoinut siitä murha-aseesta, löytyikö se murhapaikalta?
Onhan näitä murhamysteereitä muitakin, kuten täällä Kirkkonummella 25 v:n vanha juttu, josta poliisi ei päässyt jäljille alkujaankaan tippaakaan. Vanhemmat silvottiin vesisänkyyn ja vauva hukkui sen tulvimiseen. Tutkintaa vaikeutti tapauksen julkitulon viivästyminen. Ketään ei taidettu edes pidättää.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/krp-etsi…
Ilmoita asiaton viesti
Ok, no nyt ymmärsin tuon aiemman dna-pointin. Juu nyt dna olisi hyödytön kyllä, ei sillä enää löytyisi syyllistä ei.
Kyllä murhapaikalta löytyi kotitalouteen kuulumaton fileerausveitsi jolla oli puukotettu sekä Auerin miestä että Aueria nännistä läpi sydämen kohdalla hengenvaarallisesti. Murhaustilanne on sekava ja tässä tapauksessa vihaisa ja raivoisa jos/kun kyseessä on kostomurha. Silloin tuskin ajatellaan kovin selvästi. Tuskin siinä kaikkea muistaa, niin kuin jotain tippunutta veristä veistä, siinä tappeluissa ja huudoissa…
Ilmoita asiaton viesti
Kotitalouteen kuulumaton veitsi ei tietenkään merkitse yhtään mitään. Murhatilanne oli varmaankin sekava. Ei kuitenkaan ole kovin uskottavaa, että suunnitelmallinen murhaaja toisi mukanaan aseen, jonka jättää sitten murhapaikalle.
Mistä murhaaja sitten tiesi, milloin Lahti tulisi kotiin, kun heti sen jälkeen murha tapahtui? Mistä hän oli tulossa?
Onko raavaan miehen monenlainen nirhailu uhriinsa uskottavaa? Miksi Anneli ei tehnyt mitään miehensä suojelemiseksi, vaikka lyönyt tuolilla päähän. Soitti vaan hätäkeskukseen ja kertoi, että miestänsä tapetaan. Ei minulle ainakaan tulisi mielenkään moisessa tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä menee nyt Auerin syyllisyyden todisteluun, mutta menköön (jossain määrin). Tämä on monimutkainen tapaus johon ei mitään yhtä ratkaisevaa todistetta löydy. Kyse on kokonaisuudesta. Kyllä kotitalouteen kuulumattomalla veitsellä on oma painoarvonsa varsinkin siinä yhteydessä kun Auerilla oli lisäksi hengenvaarallinen vamma rinnassaan, jota 1. tutkinnanjohtaja kommentoi näin: ”Jokainen voi miettiä, kuka lyö itseään nännistä läpi fileerausveitsellä sydämen kohdalla, neljän lapsen äiti.” Ulkopuolinen murhaaja selittää aivan hyvin tämän, Auer ei. Jos se kerran oli Auerin lavastama niin kai hän jotenkin muuten olisi itseään pistänyt kuin juuri noin?
Lavastustilanteessa kaiken nimenomaan pitäisi olla loogisempaa, jos Auer olisi jotain lavastellut, ei ulkopuolisen raivoisan kostomurhaajan tapauksessa. Tapahtumat eivät todellakaan olleet loogisia. Jos/Kun siellä oli ulkopuolinen murhaaja, Auer ja muut olisivat olleet niin paniikissa, etteivät pelossaan olisi mitenkään järkevästi toimineet. Ja ongelmallistahan tässä tietysti on jälkiviisaudella miettiä mikä olisi ja ei olisi ollut järkevää: silloin jos/kun asiat tapahtuivat ulkopuolisen murhaajan raivotessa ja puukottaessa, nimenomaan ei olisi kovin järkevästi voinut kauhussa toimia, eli ei niitä jälkeenpäin järkeilemällä voi ymmärtää jos olettaa että kaiken olisi pitänyt kaaoottisessa ja kauheassa tilanteessa tapahtua jotenkin (jälkiviisaan) mielestä järkevästi.
Kuten tuossa tekstissäni jo linkitin, Petteri Hiienkoskella oli hyvä kirjoitus aiheesta jossa oli hyvät perustelut listattuna Auerin syyttömyyden ja ulkopuolisen syyllisyyden puolesta:
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Ilmoita asiaton viesti
”Auerhan kerran tunnisti murhaajaksi henkilön joka sittemmin todettiin olleen aivan muualla.”
Niinhän hän teki, kun tutkinnanjohtaja antoi vinkin, kenet pitää tunnistaa joka sai sitten potkut tästä operaatiostaan. Siinä vaiheessa Aueria pidettiin lähtökohtaisesti syyttömänä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen jo ajatellut pidempään, että poliisijohdossa on Lassi Lappalaisen tavoin ajatteleva henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoisia pohdintoja.
Itse lähden kuitenkin siitä olettamuksesta, että lähtökohtaisesti ihmiset pyrkivät hoitamaan työnsä kunnolla. Samoin suhtaudun epäluuloisesti ns. salaliittoteorioihin.
Tämä ei sulje pois sitä, että ystävyys- ja tuttavuusuhteilla on merkityksensä (Holmlund-Paaterot -yhteys). Puoluepoliitikot myös toimivat arvojensa ja taustaryhmiensä intressien mukaisesti (kokoomus-suuryritykset). Siinä mielessä yhteyksiä epäilemättä on, mutta siitä on nähdäkseni pitkä matka siihen, että niitä käytettäisiin vääryyksiin.
Ilman painavaa näyttöä suhtaudun epäluuloisesti siihen, että Luvatan johto tai sisäministeri olisivat puuttuneet Ulvila-jutun tutkintaan. Mielestäni kummankaan tahon intressissä ei myöskään ollut se, että tutkinta kohdistuisi vääriin henkilöihin. Pikemminkin päinvastoin.
Tietääkseni dna-tutkimukset kohdentuivat ensisijassa Luvatalta irtisanottuihin henkilöihin, enkä usko massatutkimuksilla olleen merkittävää taloudellista haittaa kansainvälisillä markkinoilla toimivalle suuryritykselle.
Käsitykseni mukaan sisäministerin työtehtävien määrä on niin suuri, ettei hänellä ole mahdollisuuksia puuttua yksittäisen jutun rikostutkintaan, saati sen yksityiskohtiin. Todennäköisesti siihen eivät poliisiylijohtajan resurssitkaan riitä. Painetta paikallispoliisin rikostutkijoille voi toki ”ylhäältä päin” tulla.
Varovainen arvaukseni on se, että Ulvila-jutun poliisitutkinnan epäkohdat liittyvät ensisijaisesti henkilökohtaisiin ja paikallistason ristiriitoihin, joita poliisihallinnon rakenteelliset ja sisäiset ongelmat ovat pahentaneet. Jälkimmäisiä on ainakin jossain määrin korjattu. Tuskin kuitenkaan riittävästi.
Rikosteorioilla on nähdäkseni kuitenkin oma paikkansa rikostutkimuksen hypoteeseina.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän vastauksesta.
Kyllä, totta, niin kuin itsekin kommenteissa olen todennut: se että jokin on mahdollinen, ei tarkoita että se tapahtui niin, vaan siihen tarvitsisi todisteita. Mutta, ongelma on että tähän ei voi odottaa löytävän, eikä siis voida vaatia mitään aukotonta vertaisarvioituna todistettua supertieteellistä teoriaakaan. Kuitenkin vielä enemmän syytä uskoa tähän teoriaan tarvittaisiin kyllä.
Kiintoisinta ja ehkä houkuttelevinta tässä kaikessa on, jos lukee kokonaan nuo ”Ulvilan aikakirjat”, että :
1) Näin olisi ollut mahdollista tehdä: kytkökset löytyvät ja vaikutusvalta;
2) Olisi voinut olla loogista ja taloudellisesti kannattavaa toimia näin – joskin tämä on toki kyseenalaista myös kuten huomautat.
Negatiivinen julkisuus (Luvatan HR-työ ajoi työntekijän murhaamaan HR-päällikön = PAHA julkisuus) ja työilmapiirin huonontuminen jatkuvilla murhaepäilytiedusteluilla olisivat haittana olleet. Tosin sitten tästäkin voisi herätä lisää (salaliitto?)teoriaa että oliko Luvatalla jotain muutakin peiteltävää (mitä?) miksi halusivat poliisit pois penkomasta firman asioita. No joo täytyy myöntää, että en tiedä tarpeeksi Luvataan kohdistuneista tutkimuksista, en enempää kuin ”Ulvilan aikakirjoissa on pohdittu.
Se ehkä olisi ratkaisevan tärkeä tietoa tämän pohdinnan jatkamisesssa, että jos voitaisiin osoittaa että Ulvilan murhatutkimuksesta tosiaan olisi ollut suurta haittaa Luvatalle, siis rahallisesti. Sitten olisi vielä tärkeää tietää, että olivatko nämä henkilöt (mm. Luvatan TJ ja Holmlund) vakuuttuneita että poliisitutkimukset olivat liikaa jumissa (ja/tai huolissaan siitä että poliisit löytäisivät jotain valonarkaa, en tiedä mitä). Mm. näiden kynnyskysymysten ratkaisu voisi ratkaista tätä eteenpäin, koska tämä tieto antaisi vahvistusta sille miten näiden henkilöiden olisi kannattanut käyttäytyä.
Tätä en ihan ymmärrä: ”Käsitykseni mukaan sisäministerin työtehtävien määrä on niin suuri, ettei hänellä ole mahdollisuuksia puuttua yksittäisen jutun rikostutkintaan, saati sen yksityiskohtiin.”
Miten tehtävien määrä estäisi tämän, siis priorisoimasta, tärkeämpään tehtävään keskittymisen? Jos murhatutkinnasta olisi ollut liikaa haittaa Luvatalle ja täten Porin seudulle ylipäänsä kun se oli (on?) suurimpia työllistäjiä siellä, niin siihenhän olisi juuri kannattanut puuttua yli muiden. Eikä siihen puuttuminen olisi vaatinut hirveän yksityiskohtaista toimintaa Holmlundilta, muuta kuin että: ”No-niin Jees-mies-Paatero, saat tämän tehtävän kunhan yhtenä monista sitoumuksistasi etsit ’syyllisen’ muualta kuin Luvatan työntekijöistä”, eihän siinä paljoa vaihtoehtoja olisi ollut kuin valita joku Luvata tai Auer, ei kai mitään muita motiiveja olisi ollut kuin tuo kostomurha tai lähiomaisen murha? (suurimmassa osassa tapauksiahan murhaaja on lähin omainen muutenkin).
Joka tapauksessa, ei tässä ketään voi lähteä syyttelemään ilman todisteita. Mutta sitten taas… kun nämä ovat näitä asioita että tietää jo ennakolta ettei mitään todisteita tulisikaan löytymään, ja miten hyvä veli -kerholaisia ylipäänsä voisi saada oikeuteen juuri mistään. Eli siis, ei voi vaatia liian kovia todisteitakaan, koska tällaisista salatuista asioista niitä lähtökohtaisestikaan ei tulisi löytymäänkään.
Ja elämme tässä päivässä rajatun ajan, ei kellään ole aikaa odottaa että hallitukset tai tässä tapauksessa firmat ja johtajat paljastaisivat kiltisti kaiken. Johtopäätöksiä pitäisi tehdä puutteellisen tiedon perusteella, niin kuin poliitikkojenkin. On se vaikeaa ikuisten mysteerien kanssa pähkäillä.
Ilmoita asiaton viesti
#14. Tiedostan, että meistä jokainen on luonnostaan itsekäs. Itse en kuitenkaan lähtisi kyseenalaistamaan suoralta kädeltä edes päättäjien motiiveja ilman, että siihen olisi osoittaa todellisia perusteita. Spekulaatiot salaliitoista ruokkivat mielikuvistamme ja sopivat sen takia esimerkiksi elokuvien ja dekkareiden aiheiksi. Käyttöarvoa on myös poliittiselle populismille. Suhtautuisin niihin kuitenkin kriittisesti – erityisesti jos niitä esitetään nimimerkin takaa. Jos kirjoittaja rohkenisi esitellä spekulaatioitaan avoimesti edes oman nimensä kertoen, herättäisi se minussa edes jonkinlaista luottamusta.
Ministeri voi toki vaikka matkustella ja keskittyä juhliin ja edustustehtäviin ja jättää vastuualansa substanssikysymykset muille. Vaikken aikanaan ollutkaan samaa mieltä kaikista ministeri Anne Holmlundin ratkaisuista enkä edusta samaa puoluetta, itse en kuitenkaan pidä häntä sellaisena ministerinä, joka ei olisi ottanut tehtäviensä hoitoa vakavasti.
Vaikka oman vaalipiirin ja Porin asiat häntä paikallispoliitikkona todennäköisesti kiinnostivat enemmän kuin jonkun muun paikkakunnan asiat, minulla ei ole tietoa siitä, että hän olisi käyttänyt ministerin asemaansa juridisesti tai moraalisesti väärin.
Tämä on vain minun mielipiteeni (eikä minulla ole mitään erityistä tarvetta puolustella Holmlundia eikä ketään muutakaan). Asioista saa olla vapaasti eri mieltä kanssani 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Itse luulen, että paljon pystyisi päätellä, jos vain saisimme tietää silloin vallinneen tilanteen riittävän tarkasti poliisien, sisäministerin ja Luvatan johdon näkökulmasta, niin voisimme päätellä melko hyvin mitä ihmiset rooleissaan olisivat todennäköisesti tehneet. Kun on tiedossa tilanteen paineet, ihmisten motiivit ja roolit sekä vaikutusvalta näissä, voidaan riittävällä todennäköisyydellä päätellä mitä tapahtui. Ihmisten hyvyys tai pahuus on epäolennaista kun painostava tositilanne tarpeeksi vaatii.
Ihmiset yleisesti toimivat tiedetyissä olosohteissa/tilanteessa roolissaan (ammatissa/virassa) ennakoitavasti. On jopa tutkittu, että suuresta osasta ihmisiä (ainakin yli puolesta) saadaan kontrolloidussa testitilanteessa ’rohkaistua’ tappajia (esim. näytellyssä tilanteessa lisäämään testattavan suorittamaa sähköshokin määrää jopa uhrin kuolemaan asti käskemällä). Myös monien valtionjohtajien päätökset historiassa selittyvät pitkälti olosuhteilla, paineilla ja motiiveilla, myös hullummatkin päätökset (esim. ääriesimerkkinä 2. maailmansodassa Hitlerin ja Stalinin päätökset).
Tässä tilanteessa toki täytyisi ensin tutkia itse tapahtuma paremmin, siis poliisitutkimukset ja niiden vaikutus Luvatan johtoon. Tämä tietysti vaatisi firman ja poliisien kirjeenvaihtojen ym. asiakirjojen perusteellista penkomista… Nämä salatut asiat – jotka käytännössä olisivat vain olleet ministerien, poliisien ja johtajien keskusteluja suljettujen ovien takana – voisi tarkistaa ja todistaa jos jonkun saisi tutkimaan. Oikeita salaliittoja on yllin kyllin olemassa, mutta toki ne täytyy voida jotenkin todistaa, muttei kuitenkaan pidä vaatia kohtuuttomia.
Ilmoita asiaton viesti