Huono kansanterveys median ja asiantuntijoiden syytä

Pääsyyt useimpiin terveysongelmiin ovat ravitsemusasiantuntijoiden ristiriitainen, epäuskottava ja väärä sanoma, jota media ei kyseenalaista tarpeeksi. Nämä johtuvat aiemmista vääristä suosituksista ja taloudellisista intresseistä, sekä huonontuneesta, korruptoituneesta ja kaupallistuneesta journalismista, erityisesti klikkiuutisoinnista. Kansa ei enää luota yhtä paljon mediaan ja siinä haastateltuihin vakioasiantuntijoihin kuin ennen internetin aikakautta.

Asiantuntijoiden ja median ristiriitaisuudet suurimpana ongelmana, joista esimerkkejä:

Jälleen Helsingin Sanomissa (kuten aina) toitotettiin samaa väärää viranomaislinjaa, otsikoilla: “Liikaa kovia rasvoja ja suolaa – THL: Juuri kukaan ei syö ravintosuositusten mukaan” ja “Näin yksinkertaista on ruokavalion parantaminen: syö ruisleipää joka päivä”, joista jälkimmäinen on aivan räikeän selvä ruisleipämainos. Miksei mieluummin moninkertaisesti terveellisempi pähkinämainos? Tämäkö on sitä laatujournalismia? Sisältö oli jälleen samojen väärien dogmien toistoa: “ihmisten pitäisi syödä vähemmän kovaa rasvaa ja punaista lihaa”, enemmän ‘suomalaista ruisleipää’ ja kasviksia, mutta siis kuitenkin hiilihydraattipainotteisesti (tietysti!), kuten päivitetty ruokapyramidikin neuvoo.

Mutta mitä esimerkiksi ravitsemussuositusten laatija Mikael Fogelholm todellisuudessa sanoo näistä asioista? No luennossaan Skepsis ry:lle vuonna 2014 Fogelholm aivan selvästi kuitenkin toteaa kovasta rasvasta, että: “Tyydyttyneen rasvan määrällä ei ole itsenäistä yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien riskille … tämä on ihan selvästi totta”, joka siis tarkoittaa “riippumatta muun ruokavalion koostumuksesta” (47:50).

Punaisesta lihasta Fogelholm totesi pidemmin:
“Runsaasti lihaa syövän ihmisen terveysennuste on huonompi. Tämä on faktaa, mutta miksi? Nämä [lihat] voivat itsessään olla epäterveellisiä … Itse en usko että rasva on tässä ongelma, en ollenkaan usko siihen rasvaan. Tämä [syy] on jossain muualla. Mahdollisesti hemirauta, lihavalmisteessa suola, tai joku muu yhdiste… se vaikutus saattaisi tulla vaikka suolistomikrobien toiminnan kannalta. Tämä on hämärää kun tämä mekanismi ei ole tiedossa. Ja sitten toisaalta, tämä voi olla valmistuksestakin kiinni. Voi olla että punainen liha sinänsä voisi olla OK, mutta kun ihmiset kärtsäävät sen kovaa, niin siitä tulee tällaiset omat ongelmansa. Lihan kulutus voi myös kertoa muista epäterveellisistä elintavoista. Tässä on tätä jäännösvariaatiota… tämmöiset jäännössekoittavat tekijät. Emme koskaan voi sanoa varmasti että tämä on vain lihaa.” (Skepsis ry 2014, “Mikael Fogelholm: Kotimaiset ravitsemussuositukset, perusteet ja myytit”, 44:11–45:10.)

Mikael Fogelholm siis osoittaa tässä ravitsemusviranomaisten yksinkertaistetut väitteet vääriksi! Loputon “kova rasva on paha” -mantra on täysin vääräksi todistettu viime vuosina laadukkaammilla toistetuilla tutkimuksilla, mutta silti samaa sontaa hoetaan vieläkin vuosi vuoden perään jopa Helsingin Sanomissa, vaikka tämä fakta jos mikä on viime vuosien parhaiten tutkittuja varmimpia tosiasioita: Kovalla rasvalla ei ole mitään itsenäisiä negatiivisia terveysvaikutuksia. Sen sijaan kovan rasvan ruuissa on paljon tärkeitä ravinteita, eli täten ne ovat siis terveellisiä. Myös punaisen lihan terveysvaikutukset ovat kyseenalaisia, koska ei tiedetä miten liha aiheuttaisi mitään negatiivista ja se voi jopa olla “OK” Fogelholmin mukaan; ja ravintoarvoiltaan lihan pitäisi periaatteessa olla hyvinkin terveellistä (melkein ‘superruokaa’ jopa?) jolla melkein pelkästään eläisi (proteiinit, rasvaenergia, rasvahapot, B-vitamiinit, helposti pureksittavaa ja sulateltavaa). Paljon puhutut syöpäriskit ovat vähäisiä riskejä, eivätkä todista lihan aiheuttavan juuri mitään, koska aiheutusmekanismia ei tiedetä, ja koska suurin osa ihmisistä syö lihaa eivätkä katso tarkemmin miten syövät, ja kaikki jotka katsovat ruokavalionsa perään (myös lihansyöjät) elävät terveellisemmin, eli lihan ‘lisukkeet’ tai muut elämäntavat voivat olla se todellinen syövän aiheuttaja.

Fogelholm ei kuitenkaan halua vetää liian pitkälle menevää johtopäätöstä tästä aiheesta. Hän ei esimerkiksi suostu vetämään sitä selkeää johtopäätöstä, että koska kova rasva on itsenäisesti haitatonta, niin silloin sitä olisi järkevää syödä enemmässä määrin, kunhan jostain muusta ruokavaliossa karsitaan pois (hiilihydraateista). Hän koittaa esittää, että tämä olisi jotenkin kumma johtopäätös, perustelematta tätä väitettään mitenkään; mutta tosiasiassa tämä on täysin väistämätön ja loogisin johtopäätös mitä voidaan vetää. Tämä Fogelholmin ‘varovaisuus’ varmasti selittyy paljolti sillä, kuten hän toisaalla luennossa toteaa, että ravitsemussuosituksia ei voi kerralla muuttaa liikaa, koska muuten aiemmat suositukset jäisivät merkityksettömiksi, eli ts. ne myönnettäisiin vääriksi, vaan aiempiin (vääriinkin) suosituksiin on pakko reagoida maltillisesti ja jopa vähemmän kuin uudet paljon paremmat toistetut tutkimukset kehottaisivat. Fogelholmin suositus olisi siis kutakuinkin “vähän kaikkea monipuolisesti = OK, paljon kasviksia, ‘hyvähiilihydraattipainotteisesti’, ellei ole jotain allergioita/herkkyyksiä”.

Entäpä mitä mieltä on “Pronutrionist” ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen (BoostOn Oy)? No hän on hyvin kiitettävästi perehtynyt vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (VHH) ja kirjoittanut oikein hyvin ja asiallisesti siitä blogillaan:
“Vähähiilihydraattinen ruokavalio on tehokas laihdutuskeino, jota on tutkittu runsaasti. Se vaikuttaa myönteisesti useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, ja todennäköisesti myös joihinkin yleisiin vatsan toiminnan häiriöihin (IBS). Vastapuolella on väestötutkimuksien varoittavat signaalit eläinkunnan tuotteisiin painottuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista syöpä- sydän- ja aivoterveyteen. Kaksi vuotta kestäneissä kliiniissä interventiotutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä näiden signaalien konkretisoitumisesta, muuttumisesta käytännön haitoiksi sydän- tai aivoterveydelle. Kaikkein myönteisimmät vaikutukset terveyteen näyttäisi olevan kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. VHH:n vaikutukset pitkällä aikavälillä suhteessa esimerkiksi Välimeren tai suositusten mukaiseen ruokavalioon on tutkimatta suorissa vertailevissa tutkimuksissa.

Kliiniset interventiot viittaavat vahvasti siihen, että useimmat eivät pysty rajoittamaan hiilihydraatteja kovin tiukasti pitkään (> 1.v). Siten huoli tiukasti hiilihydraattirajoitteisen vaikutuksista pitkäaikaisterveyteen voi olla turha. Näyttää siltä, että moni hiilihydraatteja rajoittava lisää pitkällä aikavälillä jonkin verran rasvan ja proteiinin saantia, ja vähentää samaan aikaan erityisesti höttöhiilareita sekä sokeria.” (“Yhteenveto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta” 2.5.2011.)

Mutta, mitä muuta mieltä tämä sama Reijo Laatikainen on? Esimerkiksi vuoden 2015 syksyllä – eli reilu 4,5 vuotta myöhemmin edellisestä VHH-kirjoituksestaan – hän julkaisi kirjan: Toimistotyöläisen ruokapäivä. Tästä oli mm. juttua (mainos) mm. Helsingin Sanomissa (12.11.2015) ja Helsingin uutisissa (12.11.2015). Voisi todeta kärjistetysti kirjassaan hän ja kanssakirjoittajansa jotakuinkin ohjeistavat penkkiurheilijoita syömään kuin ammattiurheilijat. Siltä se ainakin vaikuttaa (edellisten uutisten mukaan) kun istumatyöläisiä syömään kehotetaan syömään joka aterialla runsaasti nopeaa energiaa, eli hiilihydraattia, joka on välttämätöntä vain paljon liikkuville ammattiurheilijoille (suuremmassa määrin heille toki). Aina voi vedota pitkäaikaistutkimusten puutteeseen VHH:ssa, mutta toisaalta Laatikainen ja vastaavat varmaan haluaisivat ihmisten käyttäytyvän erilailla, enemmän urheillen (johon se kaikki vapaa-aika sitten menisikin).

Todellisuudessahan aivot ja elimistö ylipäänsä tarvitsee rasvaa, tästä ollaan yksimielisiä. Moni rasvainen ruoka, erityisesti kala, punainen liha ja kananmunat sekä pähkinät ovat ravinnollisesti rikkaita (sisältävät proteiinia, hyviä rasvahappoja, B-vitamiineja ja kalarasvoja), eli väistämättä kun kovassa rasvassa ei ole mitään epäterveellistä, on se ravintohyötyjensä takia väkisin terveellistä. Hiilihydraatit taas puolestaan ovat ravinneköyhiä, eivätkä suinkaan välttämättömiä enemmistön elimistöille. Myös yksimielisyys vallitsee siitä, että ihmiset liikkuvat nykyään vähemmän, varsinkin suurin osa toimistotyöläisistä, eli istumatyöläisistä. Todennäköisesti suurin osa ei halua tai ehtisi edes liikkua enemmän. Näin ollen, suurimmalla osalla ei voi olla urheilijoiden energiatarvetta.

Korjatut ohjeet kovaan rasvaan ja punaiseen lihaan, joita ravitsemusasiantuntijoiden pitäisi haastatteluissaan suosittaa, kuuluisivat suunnilleen näin:

  • Voitte syödä melkein rajattomasti kovaakin rasvaa (vaikka 200 g päivässä) ja runsaasti laadukasta lihaa (lihatiskiltä sisä/ulkofileitä, vaikka kilon viikossa) JOS(!) ruokavalionne kokonaisuus on kohdillaan, elikkä syötte vähän hiilihydraatteja ja monipuolisesti (kalaa, kanaa, kasviksia, pähkinöitä, kaakaota, marjoja, hedelmiä kohtuudella) ja juotte 1 litran vettä ja 1 litran vihreää/valkoista teetä. Ei se kova rasva mitään voisi edes teoriassa olla tukkimassa tai muuten haittaamassa, kun se on koko ajan käytössä energiana, eikä näin voi lihottaa. Lihaa kannattaa vähentää merkittävästi jos sitä ainoastaan söisi proteiinin ja rasvan lähteenä.

  • Mutta jos haluatte joka päivä (haaskata) kaiken vapaa-aikanne liikaa urheilemalla – niin, että ette kivasti ehdi olla vallanpitäjien päänvaivana kyseenalaistamalla liikaa ääneen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia ja hölmöyksiä – niin saatte toki syödä paljon hiilihydraattejakin jotka eivät maistu hyvältä tai juuri miltään, kunhan syötte jälleen monipuolisesti (jne.).

  • Kuitenkin tähänastisten tutkimusten mukaan VHH:sta on enimmäkseen positiivisia (rajallisia) tuloksia, eikä juuri mitään haittaa. Sen sijaan koko 2. maailmansodan jälkeisenä aikana jolloin ihmiset ovat syöneet hiilihydraattipainotteisesti liian runsaskalorisesti, on paljon pitkäaikaisnäyttöä tämän liikakalorisen ruokavalion haitallisuudesta.

  • Jostain pitäisi siis vähentää, mutta ei mielellään tärkeästä ravinnerikkaasta rasvaisesta ravinnosta, täten ravinneköyhät hiilihydraatit ovat väkisin ne joista täytyy vähentää. Tämä myös on lukemattomien tutkimusten ja kokemusten mukaan helpompi ruokavalio, koska se maistuu paremmalta ja tuo täyteläisyyden tunteen vähemmällä kalorimäärällä ja lihottamatta. Suunnilleen näin asiat ovat, joskin tämä asia vaatisi varmaan erillisen kirjoituksen.

Mutta ei, valtamediassa sama väärä sanoma toistuu jatkuvasti, vuodesta toiseen, eikä loppua näy!

Selityksiä asiantuntijoiden ristiriitaisuuksiin

Median ravintoasiantuntijoiden, sanoma jää kansalle varsin epäselväksi ja ristiriitaiseksi, jopa epäuskottavaksi. Monet kunnon asiantuntijat ja tutkijat, esim. Laatikainen ja Fogelholm varmaan tekevät ihan hyvää työtä ja koittavat selvänä asiansa esittää (ja täytyy myöntää että olen vain näiden aiempien uutisjuttujen varassa Laatikaisen kirjasta), ja parhaansa mukaan tulkitsevat ja referoivat lukemattomia tutkimuksia.

Ravitsemussuosittelijat eivät kehtaa “korjata liikaa” aiempia vääriä suosituksiaan, jotka perustuivat huonoihin tutkimuksiin vuosikymmeniä sitten jotka pääosin on kumottu, vaan sen sijaan täytyy “reagoidaan maltillisesti aiempiin suosituksiin”. Ravitsemusviranomaiset eivät siis voi kerralla muuttaa liikaa vääriä aiempia ohjeitaan, koska muuten ne vanhat olisivat olleet arvottomia ja siinähän menisi uskottavuus täysin.

Muita osaselityksiä: Tutkimuksia yksinkertaisesti tehdään liikaa, varsinkin nollatutkimuksia (“no johonkin ne tutkimusrahat täytyy käyttää”), jonka takia monet asiantuntijat varmaan haluavat moneen kertaan muiden tutkimusten toistavan ne. Suosituksia ei tietenkään voi muuttaa yhden erilaisen tutkimustuloksen mukaan, koska muuten niitä muutettaisiin joka päivä. Tämän takia monet asiantuntijat saattavat olla ylivarovaisiakin. Se kuitenkin on täysin väärää kananterveyden vastaista menettelyä, jos useista parempilaatuisemmista varmennetuista tutkimustuloksista huolimatta ei suosituksia merkittävästi muuteta.

Taloudellisten intressien mukaista on, että ihmiset syövät sitä mitä riittää kaikille ja missä on hyvät katteet ruuan tuottajille. Kiistämätöntä on, että Suomen ravitsemussuositukset on laadittu ja laaditaan ruuantuottajien kanssa yhteistyössä; ts. rahalla ja lobbauksella on myös vaikutusta (erityisesti viljateollisuudella). ‘Asiantuntijoilla’ on esimerkiksi usein erityisen vaikeaa perustella miksi “Naisten ruokavalioon kuuluu 6 ja miesten 9 annosta viljavalmisteita”, kun todellisuudessa tämän seuraus on useimmilla: turvotus, piereskelyä, väsymystä, pikainen näläntunne, uloste löysällä, koukuttava leipäriippuvaisuus, eikä mitään havaittavaa hyötyä tästä ravinneköyhästä koko/täysjyväkuidusta, jota saa aivan tarpeeksi muistakin ravinteikkaammista lähteistä (erityisesti pähkinät, hedelmät ja kasvikset) ja ulostaminen toimii aivan yhtä hyvin tai paremmin ilman leipää reilusti pienemmällä kuitumäärällä. Tai miten kukaan voi perustella perunan suosittelemista jopa ruokapyramidiin, joka todellisuudessa on vain tyhjä tärkkelys joka laittaa mahan löysälle ja jonka vähäiset ravinteet ovat kuorissa, jotka saisi paljon paremmin muista lähteistä? Entäpä 1 lasi täysmehua päivässä – esim. appelsiinitäysmehua joka on monen aamupalan osa – joissa missään, ei edes tyrnimehuissa, ole ravinteita jäljellä nimeksikään valmistusprosessin takia, mutta hedelmäsokeria yllin kyllin? (ravinteetonta fruktoosilitkua siis). Ei ole kestäviä perusteita suositella tällaisia tuotteita, ei varsinkaan kansan aiempien huonojen tottumusten takia, joita on vuosikymmenten ja satojen saatossa kertynyt jo ihan liikaa; se ei ole peruste että jos kansa on aiemmin syönyt vähän huonosti niin rohkaistaan niitä jatkossakin vähän kun ei mitään kehdata kieltääkään. Mutta leipäteollisuuden ym. valmistajien lobbaus selittäisi nämä suositukset vallan mainiosti ja sen miksi nämä löytyvät uusimmissakin suomalaisissa ravitsemussuosituksissa 2014.

Kieltämättä myös lääketeollisuus hyötyy siitä, että kansa pilaa terveytensä (suunnilleen ravitsemussuositusten mukaisesti syöden hiilihydraattipainotteisesti), joiden kärsimystä lääketeollisuus sitten rahastaa myymällä lääkkeitään oireisiin. Käsittääkseni on melko kiistaton tosiasia, että lääketeollisuudessa on paljon korruptiota sen rahoittamissa tutkimuksissa. Ja kiistaton lääketeollisuuden ansaintalogiikka on tienata rahaa ihmisten sairauksilla. Eli vaikka lääketeollisuus ei huonon kansanterveyden aiheuttaja olekaan, on se kuitenkin varmuudella innokas hyötyjä siitä.

Nämä kaikki edelliset selitykset olisivat ehkä kolikon toinen puoli, ja seuraavat selitykset toinen:

Väärä media‘uutisointi’ pilaa lopullisesti kansanterveyden

Suuri ylitsepääsemätön kysymys monille on, että miten suhtautua uusimpiin parempiin erilaisiin tutkimuksiin, kun asiantuntijat toitottavat samaa vanhaa sanomaansa, vaikka monet toistetut tutkimukset toisin todistaisivatkin?

X oli eilen terveellinen, tänään epäterveellinen ja huomenna se on taas jotain ihan muuta: Kohuotsikkouutisointi nollatutkimuksista pahentaa kansan terveystietoisuutta. Samoin median juttumainokset X-terveystuotteesta, jonka terveyshyöty on yleensä joko kyseenalainen tai vähäpätöinen. Tämä edelleen johtaa kansan parissa piittaamattomuuteen: “antaa kaikkien syödä miten haluaa, ruokanautinto, ei näihin terveysjuttuihin voi luottaa”, “ei ne mistään mitään tiedä taaskaan!”. Ja ymmärtäähän sen, liika toisto ja jatkuva ristiriitainen klikkiuutisointi vääristää kaiken, ärsyttää, turhauttaa tai jopa turruttaa. Silti, asiantuntijoiden haastatteluissaan antama todistetusti virheellinen tai ristiriitainen tieto on ehkä pahinta tässä tilanteessa.

Median pelkoa lietsova ‘terveysuutisointi’ päivittäin vaihtuvilla ‘terveyshyödyllisillä’ ja -‘haittatuotteilla’ ruokkii paljolti maamme huonoa kansanterveyttä, koska kansalaiset eivät enää tiedä mihin luottaa. Asiantuntijat eivät vaikuta tarpeeksi tunnustavan uutta parempaa totuutta, erityisesti kovasta hyvänmakuisesta rasvasta ja VHH-ruokavaliosta, minkä takia nämä menettävät uskottavuutta kansan silmissä. Vääristävä pelottelu‘uutisointi’ saa kansan hämilleen, turtumaan tai jopa piittaamattomuuteen terveydestään. Pahimmillaan tämä johtaa saman viime vuosikymmenten kaamean ruokavalion jatkumiseen: hiilihydraattipainotteisella ruokavaliolla liikaa kaloreita niin kuin kohta jo melkein 70 vuoden ajan; koska “ihan sama, ei ne mitään tiedä kuitenkaan, syön miten haluan” . Tätä vain pahentaa ‘asiantuntijoiden’ jatkuva saman toimimattoman reseptin syöttö mediaan, jota media ei kyseenalaista tarpeeksi erimielisillä asiantuntijoilla ja erilaisilla toistetuilla tutkimustuloksilla. Klikkiuutisoinnin takia tilanne on jo aivan tarpeeksi sekava, mutta luotettujen asiantuntijoiden sallittu väärän tiedon levittäminen naulaa lopulliset naulat kansanterveyden arkkuun.

Hulluuden eräs tunnettu määritelmä on, että tekee saman asian uudestaan ja uudestaan toivoen eri lopputulosta. Tähän tarvittaisiin kipeästi korjausliike!

Voin jossain toisessa kirjoituksessa esittää tarkemmin oman erilaisen reseptini: monipuolinen runsasrasvainen vähähiilihydraattinen viljaton gluteeniton hyvän maun ja mielen ruokavalio, josta tähänastisten tutkimusten mukaan on enimmäkseen positiivisia rajallisia tuloksia.

MikaelHyytiainen

“Jos kaikki ovat jostain samaa mieltä, kaikki eivät ajattele.” Asiallinen keskustelu ei ole lammaslaumassa määkimistä. Toisinaan toivon olevani väärässä, ja jos olen niin myönnän sen parhaani mukaan, enkä läheskään aina halua edes olla oikeassa. Joskus vaan on pakko kirjoittaa jostain tärkeästä. Ja tietysti esittämäni mielipiteet edustavat vain omiani, eivätkä kenenkään tai minkään muun tahon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu